-lehdistömatka, sisältää mainoslinkkejä-

Eteläinen naapurimme juhlii parhaillaan uudelleenitsenäistymisensä 30. vuotta. Viron pääkaupunki Tallinna tarjoo juhlinnan lomassa ja rajojen taas auettua tuttujen juttujen lisäksi paljon uutta nähtävää, mut myös taidokkaasti toteutettua vanhan ja uuden sekoitusta.

Olipa ihana päästä pitkän tauon jälkeen Tallinnaan ja katsastaan uusia juttuja, joita parin viime vuoden aikana siellä on tapahtunu, rakennettu ja avattu. Visit Estonian ja Visit Tallinnan sekä kolmen varustamon, Eckerö Linen, Viking Linen ja Tallink Siljan yhteistyössä kokoaman matkan teema oli eritoten kulttuuri 30 ajalta, mut myös nyt ja ennen sitä. Vauhdilla muuntuva ja tulevaisuuteen kattova kaupunki esitteli taas vaikka mitä kiinnostavaa, oleppa hyvä!

Patarei -linnotus on jatkuvasti kehittyvällä Kalamaja-alueella. Tallinnan entisen (tosin vasta 2016 suljetun), ei niin hyvämaineisen vankilan itäsiipi on rempattu museoksi. ”Kommunismi on vankila” -näyttely antaa käsityksen menneistä ajoista ja hiljensi ainakin meikäläisen myös miettimään historian kauheuksia.

Valtavan rakennuksen ja sen ympäristön tulevaisuuden suunnitelmat on massiiviset ja menneeseen verrattuna paljon valosammat: ensinnäkin museon on tarkotus laajentua moninkertaiseksi ja koko rakennus rempata ja nykyaikaistaa. Selleistä tulisi asuntoja ja toimistotiloja, alueelle ravintoloita, vierasvenesatamaa, hotelliakin kenties ja kaikki valmista vuoteen 2026 mennessä. Urakan aikaraja on sopimuksen mukasesti ehdoton, ei taitais onnistua meikäläisiltä. Patarein sisäpihalla on jo nyt ruokarekka-toimintaa, siellä järkätään konsertteja ja muita tapahtumia.

Kun kävelee Patareista pienen matkan Noblessnerin alueelle, löytyy sieltä kummallisen näkösiä mökkejä. Pärekattosia, pieniä mustia rakennuksia nököttää rannassa ja laiturin päällä toistakymmentä, muutaman piipusta nousee savua. Yleisilme on jännä, ku Taru sormusten herrasta -kylä olis rakennettu junavarikolle. Kyseessä on kuitenki hauska sauna,- majotus, -ja työtilavuokrausta harjottava Iglupark.

Kyllä vaan. Me ollaan Suomessa totuttu näkeen eritoten majotukseen (ja revontulien bongaukseen) suunniteltuja lasi-igluja Lapin erämaissa ja järvi-Suomen rannoilla, mut täällä tosiaan tönöt löytyy ihan keskustan vierestä. Ja mikäs siinä töitä tehdessä tai lauteilla istuessa, kun ikkunasta aukee upee merimaisema ja palvelut on kävelymatkan etäisyydellä. Saunojen vuokrat on 3h=300€ ja koko päivä (klo 12-23)=600€. Ei siis paha ollenkaan, jos isompi kaveriporukka jakaa kustannukset kimpassa. Laiturilta pääsee myös pulahtaan mereen.

Tallinnan laulukenttä, eli monelle suomalaisellekin ulkoilmakonserttikävijälle tuttu Lauluväljak, on saanu uuden vierailukeskuksen konserttilavan yhteyteen. Seminaari- ja raflatilojen lisäks vierailukeskuksessa on Laulumäen historiaa hienosti esittelevä näyttely, mikä mm. kertoo mielenkiintosesti ajankuvaa konserttipaikalla toteutetuista tapahtumista ja esiintyjistä. Kiva käyntikohde, vaikkei virolainen musiikki oliskaan lähellä sydäntä.

Designin ystävät suuntaa Viron Taideteollisuus ja Designmuseoon. Juuri remontoitu ja uudelleen koottu museo on kaunis kokonaisuus ja esineet esillepantu taidokkaasti valosaan tilaan. Vaihtelevien näyttelyiden lisäksi pysyvä ”Johdatus virolaiseen designiin” -näyttely esittelee nimensä mukasesti virolaista muotoilua ennen ja nyt. Paikka on hyvä visiittivinkki myös kaikille, jotka mieluiten haluu aina viettää risteilypäivänsä keskitetysti vaan Tallinnan vanhassa kaupungissa.

Me päästiin myös museon yhteydessä olevaan työpajaan toteuttaan designeri ja muotisuunnittelija Anu Samarüütel-Longin johdolla hauskat matkamuistokassit ’spontaprint’-tekniikalla.

Blogiretken yks ehdoton kohokohta oli vierailu Liisa Ojaveerin kulttuurikodissa. Liisa avasi kotinsa ovien lisäksi myös mielettömän ja mielenkiintosen muistoarkkunsa Viron vaiheista ja itsenäistymisen vuosista. Mukaansatempaavaa tarinointia olis voinu kuunnella pidempäänkin. Liisan luona myös nautittiin pienimuotonen ja herkkä salonkikonsertti. Ihana elämys ja Liisa on hurmaava tarinankertoja.

Lounasta me nautittiin Maarjamäellä sijaitsevassa ja 2020 White Guide -ravintolaoppaan Top30-listalle päässeessä, mut itelle uudessa tuttavuudessa, Ravintola Riviera Palais Brasseriessa. Huikee miljöö ja makeesti sisutettu ravintola kandee kyl käydä zekkaamassa vaikkei se ihan ytimessä ookkaa. Onnistuneen lounaan myötä päätin tulla tänne myös illalliselle seuraavan kerran, ku yövyn Tallinnassa. Saman omistajan Salt on muuten yks mun lemppari paikoista. Palais toimii osana Maarjamäen linnaa, joka puolestaan kuuluu Viron historialliselle museolle. Linnaa ympäröi kaunis puisto.

Kuten sanottu, tällä reissulla me koettiin uutta, vanhaa mut myös uudistettua, josta Tallink City hotelli on malliesimerkki. Ihan keskustassa ja Viru-keskuksen vieressä oleva hotla on rempattu täysin viime vuoden aikana ja toteutus on tosi onnistunu. Tyylikkäät huoneet ja yleiset tilat sekä (vain aikuisille avoin) spa-rentoutumisalue antaa astetta ylellisemmän tatsin yöpymiselle. Myös hotellin ravintola on saanu uuden ilmeen ja se istuu tyyliltään sujuvasti talon muuhun kokonaisuuteen. Huoneiden hinnat vaihtelee kysynnän mukaan ja ehdottomasti kandee zekata Tallinkin risteily-hotellipaketit!

Kylläpä sai palata himaan taas monia kokemuksia rikkaampana.

Laivamatkat on tärkee osa Tallinnan retkiä ja ite ainakin tykkään aina myös syödä laivalla. Me mentiin tällä kertaa Tallinnaan Eckerö Linella, jonka aamiainen on aina hyvä ja paluumatkan Helsinkiin toi Viking XPRS, jonka buffassa oli sesonkiin sopivasti tarjolla rapuja.

Tallinnaan matkustaminen ylipäätään sujui turvallisesti ja mutkitta. Menomatkalla ei sen kummempia tarkastuksia ollu ja paluumatkaa varten olin täyttänyt Finentryn kaavakkeen, jota näyttämällä Suomen puolella pääs tarkistuspisteen läpi vaivatta. Ja nyt SAA MATKUSTAA!

Kiitos taas vieraanvarasuudesta Tallinna, Viro ja varustamot. ERITYISKIITOS vapaaherrattaren päiviä ansaitusti viettämään siirtyneelle ihanalle ja aina avuliaalle Mall Ojalle, joka ehti toimia Visit Tallinna -Tallinnan Matkailuneuvonnan yhteyslinkkinä ja tärkeänä kontaktina suomalaiselle medialle vuosikaudet.

🇪🇪 ONNEA VIRO 30v., aitäh ja näeme varsti jälle 🇪🇪!

MIESKIN© 2021 ALL RIGHTS RESERVED