Kaupallinen yhteistyö Visit Rovaniemi

Rovaniemi hurmaa aina. Haaveita ja elämyksiä saa ruksattua bucketlistalta jo muutamassa päivässä ja vaikka itekki oon jo useemman kerran kaupungissa käyny, taas löysin paljon uutta. Rollo on myös kovaa vauhtia nousemassa ruokatarjonnallaan kärkisijoille suomalaisessa ravintolaskenessä.

Kun maailma jyllää sekavana eikä päiviikään taho enää erottaa toisistaan, on ihana ottaa snadi irtiotto puuroutuneesta arjesta ja katkasta jokapäiväset rutiinit. Mä tein haaveilusta totta ja kävin Rovaniemellä elämysretkellä. Vastuullisesti, totta kai. Viikonloppuun mahtu just sopiva määrä uusia kokemuksia, joita muistellessa jaksaa taas pakertaa kohti kesää.

Pohjosen pääkaupungissa nukkuu, syö ja kokee vaikka mitä näist ihmeellisistä poikkeusajoistaki huolimatta. Tällä blogimatkalla kiinnitin ku vahingossa erityistä huomiota turvallisuusseikkoihin ja minkään yrityksen toiminnassa, lentoyhtiöstä alkaen, en kyl moitteen sijaa löytäny. Tehostetut terveys- ja turvallisuustoimenpiteet taitaakin onneks olla jo itsestäänselvyys monelle toimijalle.

Mut mitä kaikkee kerkesin?

MAJOITU, KU MAAILMAN TÄHTI

Rovaniemellä majotusvaihtoehtoja piisaa. Elämyksellisiä yöpymiskohteita on kohta enemmän, ku perinteisiä hotelleja ja vaativankin vieraan toiveet taatusti täyttyy. Me yövyttiin kahessa eri paikassa, joista kumpikaan ei totisesti oo mikään normi ’nukkumaanhan tänne vaan tultiin’-mesta.

Arctic TreeHouse-hotellissa yöpyminen on ollu mun omalla bucketlistalla jo pari vuotta ja vihdoin pääsin merkkaan sen toiveen toteutuneeks. Useessa eri kisassa palkittu, ekologisiin arvoihin toimintaansa vahvasti pohjaava ja maailmanlaajusta huomiota tähtien yöpymispaikkana saanu kohde on ehkä yks instatuimmista hotelleista Suomessa, eikä ihme. Tyylikkään eleettömät majotusyksiköt oikeen huokuu skandi-ylellisyyttä ja luonto on kirjaimellisesti käden ulottuvilla. Tääl kaikki mikä näyttää ulkosesti hyvältä, myös on sitä.

Talot on aseteltu alueen rinteeseen tipotellen ja kävelymatkan verran päärakennuksesta, jossa on vastaanottotilat ja ravintola Rakas. Arctic TreeHouse kokonaisuuden on suunnitellu Studio Puisto ja omat odotukset vierailusta täytty monin kerroin.

Me yövyttiin TreeHouse-sviitissä, joita mun lisäks moni muukin kutsuu hellyttävästi käpylehmiksi. Jokaisen pilareiden päälle nostetun majoitustilan wow-juttu on pohjoisen puoleinen seinä, joka on suuri panoraamaikkuna. Niistä avautuu näkymä ympäröivään metsään ja taivaalle. Jätti-ikkuna on sykähdyttävä, oikeestaan molemmin puolin, sisältä tai ulkoo katottuna. Hyvät unet takaavan parisängyn lisäks huoneistossa on sulonen makuusoppi ja saunaosastolla ainakin meidän sviitissä myös kylpyamme. Pesutilasta pääsee pienelle terassille, jossa ihastuttaa takka ja kauniit pohjoisen metsämaisemat.

Tänne tuun taatusti uudestaan!

Arctic SnowHotel & Glass Igloos puolestaan on nimensä mukasesti tehty lumesta ja jäästä. Vajaa 30 kilsaa keskustasta, Sinetän kylässä ja Lehtojärven rannalla sijaitseva kokonaisuus rakennetaan -luonnollisesti- joka vuosi uudelleen ja aina vähän edeltäjästään erottuen.

Lumihotellissa on majotukseen rakennettuja huoneita jääsänkyineen, lisäks ’rakennuksessa’ on ravintola ja baari. Huikee elämys ihan suomalaisellekin matkaajalle saatika sitte ulkomaisille turisteille. Huoneita oli tänä vuonna parisen kymmentä ja tunnelmat niissä vaihtelee valaistusten ja jääveistosten teemojen mukaan. Poron taljat toimii peittoina ja brekkarilla käydään hotellin päärakennuksessa. Siellä toimii myös perinteinen ravintola, mut sen ja lumihotellin vieressä myös kodan mallinen rafla, jossa me illastettiin. Kota, sen tunnelma ja illallinen vetoo taatusti ulkomaisiin vieraisiin. Me syötiin poronkäristystä ja loimulohta, niinku lapinreissulla vissiin vähintään kerran pitääkin.

Lumihotellin lisäks alueelle rakennetaan myös lumisauna. Mahottomalta kuulostava yhistelmä oli pakko testata ja pikkusesta epäluulosta huolimatta sai lumilauteilla hyvät hiet. Pieni putkilon mallinen löylytila täytty vesisumusta aina löylyy heittäessä, mikä ekalla kuupallisella otti vähän silmiin. Siihen tottu ja kokemus oli kyllä huippu meille himosaunojillekin. Katosta tippuilevat, jääkylmät vesipisarat tosin muistutti, mistä löylyhuone on tehty. Tavallinen sähkösauna oli myös lämpimänä lumisaunan vieressä ja mikä onkaan vilvottelujen ja löylyjen välissä parempaa, ku poreammeessa ulkosalla chillailu?

Alueella on myös lasikattosia iglumökkejä, joissa meidän kaltaset, siis ei ihan niin extremehakuset, vieraat majottuu. Igluja on vierekkäin kymmeniä ja kokonaisuus näyttää kauempaa katottuna tieteisleffan lavasteelta.

Kompakteissa mökeissä on kaikki tarvittava: sängyt, pari nojatuolia, veski ja minibaari. Wow-faktori on tietenkin iglujen kattorakenne, joka on lämmitettävää lasia. Lämmitettävää, et kovillakin pakkasilla taivas näkyy kirkkaana eikä ainakaan huuruset tai jäiset lasit estä mahollisten revontulien näkemistä. Igluissa on myös sähkösäätöset sängyt, joten niissä voi makoilla, ku divaaneissa konsanaan. Ei sitä muuta revontulten bongaukseen kai tarttekaan. Aa, oven vierestä löytyy viel hälytysnappi revontulia varten, jonka voi laittaa halutessaan päälle. Käytännössä siis vahti soittaa kelloa, jos taivaalla tulia leimuu.

Meillä ei tuuri tärpänny eikä kello yöllä kilkutellu. Pohjosen valoshown sijaan vedeltiin onnellisina 10 tunnin unoset pilvisen taivaan alla. Mukava kokemus oli kyl sekin. Tän kaltasia igluja ja majotuskohteita on Suomessa jo lukuisia ja mun mielestä yöpymistä kannattaa ainakin kerran kokeilla. Hyvällä tuurilla koko mökin katon täyttää upeet revontulet.

HUSKIEN VIEMÄÄ

Huskykoirat on nykyään tärkee osa Lapin elämysmatkailua. Jos moottorikelkan vauhti tuntuu liian ärhäkältä ja pororeki puolestaan liian verkkaselta, on koiravaljakko loisto tapa nähä ja ihastua Napapiirin luontoon sopivalla tempolla. Safareita ja yrittäjiä on useita myös Rovaniemen alueella ja vaik huskit ei luonnostaan Suomen Lappiin kuulukaan, tuntuu koirasafarin kyydissä kyllä silti siltä, et kuuluis.

Me tutustuttiin paikalliseen toimintaan alaskanhuskeihin keskittyneellä BearHill-kennelillä. Hurmaavan pariskunnan, Valentijnin ja Veronikan, vetämä perheyritys kasvattaa ja kouluttaa tilallaan rakkaudella ja hellyydellä koiria, mut myös järjestää sisällöltään ja kestoltaan erilaisia -ja pitusia koiravaljakkosafareita. Talvella mennään reellä, kesällä pyörin kulkevalla kärryllä. Lisäks tilalla on mahollisuus esimerkiks talvisin haikata lumikengillä lähimetsissä ja majottua sulosessa saunamökissä ympäri vuoden.

Koirien into päästä juokseen ja vetämään rekeä oli ilmiselvää, ku alettiin valmistautuu retkeen. 30 koiran malttamaton haukunta nostatti itellekki mukavan täpinätunteen rintaan ja sit ei muuta, ku jalat jalaksille, arka ”hop, hop”-huudahdus ja elämys alkakoon. Täydellä terällä paistava kevätaurinko oikeen loistatti hankia ja lämmitti ihanasti, vaik päällä olikin tuplasti toppaa. Tarkoin annettujen ohjeiden myötä matka taittu sujuvasti, jarrurauta löysty parin ekan mutkan jälkeen ja loppumatkan uskalsi kuskikin (meitsi) jo nauttii myös maisemista. Pikku metsäpolkujen, järven jäiden ja kumpuraisten nietosten läpi vievä kokemus oli kyl parasta, mitä oon kokenu pitkään aikaan! Retken lopuks paistettiin vielä makkarat ja juotiin kuumat mehut. Täydellistä.

Huskifarmit ja tietenkin erityisesti niiden koirat on tiukan paikan eessä näiden aikojen takia. Karvakuonot tarttee luonnostaan kunnon äksöniä päivittäin, joten kun oot mestoilla ja mietit mitä tekisit, mee koira-ajelulle. Suosittelen!

PUKILLE TERKUT

Siitähän ei oo epäselvyyttä, et aito ja oikee joulupukki löytyy täältä, Napapiiriltä Suomesta. Pajakylä on pienen matkan päässä keskustasta ja ympäri vuoden avoinna olevassa Joulupukin Kammarissa pääsee vaihtaan kuulumiset pukin kanssa. Samalla voi tietty kätevästi kertoo omat lahjatoiveet pukille suoraan, turvavälit huomioiden. Jutustelunurkkauksessa on nimittäin pukin ja vieraan väliin rakennettu piparkakun mallinen suojapleksi, joka yhteiskuvissa erottuu tarkkasilmäsellekki vaan ohuena viivana.

Mä oon tavannu punanutun monesti aiemminkin mut taas kohtaaminen vähän jänskätti. Enkä kyl tajuu, miten pukki tiesikin jo etukäteen, mitä pikku-Juri ens jouluksi toivoo. Tosin pinkki moottorisaha oli kuulema jo viime jouluna pyöriny lahjahyllyjen perukoilla ilman nimilappua.

Pajakylällä on pukin ohessa paljon kaikenlaista joulusesonkiin ja Lappiin liittyvää tuotetta tarjolla ja lämmin joulutunnelma soi kajareissa pihamaallakin. Tää paikka on taatusti yks monen Rovaniemellä, Lapissa ja Suomessa vierailevan toiveiden täyttymys. Toki nyt turistien puuttuessa oli alueella meno melko raukeeta, eikä taida kyl se kovin lahjojen paketointisesonkikaan oleen viel päällä. Yhtä kaikki, pukki muistutti meitä Helsingin poikiakin, et kiltti pitää olla ja terveydestä pitää huolta ympäri vuoden.

Vinkki! Jos skimbahammasta kolottaa, pääsee rinteeseen Rovaniemen keskustasta käden käänteessä. Ounasvaara on sopivan kokonen mun kaltaselle sunnuntailaskijallekin ja tunturilla on sen verran korkeutta, et vauhdinhuumaankin pääsee hyvin. Kesäaikaan mäkeä voi laskea kesäkelkkaradalla. Ounasvaaralla on myös huollettuja murtsikkalatuja about sadan kilsan verran.

MAKUJEN HUIPULLA

Ravintolatarjonta Rovaniemellä lyö kokeneemmankin herkkusuun ällikällä: superhyviä paikkoja alkaa Rollossa oleen siinä määrin, et ihan ruoankin takii se on käymisen arvonen kaupunki. Toki perinteisii lappilaisia makujakin edelleen löytyy, mut rohkeita avauksia tehdään näköjään kaikkien onneksi lähes joka vuosi.

Niin ikään uusin napakymppi on Gustav Kitchen & Bar. Paraatipaikalla sijaitseva ravintola tarjoo taivaallista safkaa todella kohtuuhintaan. Ammattitaitosen henksun skarppi, mut rennon letkee työskentely luo hyvän tunnelman ja tekee vieraidenkin fiilarit tosi miellyttäväks. Kokemuksen kruunaa simppelin cool miljöö ja erittäin hyvin koottu viini(-ja soitto)lista. Kesäsin terassilla kuulema on ihan kansainvälinen fiilis, sitä siis ilolla odottaen.

Rakastuin monen muun tavoin mestaan ja meinaan testata menun joka kerta, ku Rovaniemellä vierailen. Ja kun annosten hinnat on järkevät, rohkenee sitä kokeilla useemmankin version/käyntikerta. Vierailuhetkellä lista oli just uusittu ja lemppareiksi nousi bouillabaisse. Meitsi rohkastu nauttiin jälkkäriksi japanilaisen, suolasen munavanukkaan, chawanmushin, joka olikin loistava lopetus loistavalle illalle.

Toinen hyvä ja laadukas tärppi (sattumalta Gustavin porukoiden omistama) on casual ja ajan hermolla sykkivä Cafe&Bar 21. Se tarjoo herkkuja isoon tai pieneen nälkään, muikeita cocktaileja ja mocktaileja sekä sunnuntaibrunssia, joka on yks kaupungin suosituimmista. Munakokkelileivälle ehoton suositus, kun mestassa käyt. Hyvä tähän hetkeen sopiva vaihtoehto nauttii talon antimista on cafen takapihalta löytyvät ja etukäteen varattavat, söpöt wintergarden-kasvihuoneet.

Yks suosituimmista brekkareista myös arkisin puolestaan löytyy Arctic Light Hotellilta. Sara La Fontainen sinne yksinoikeudella suunnittelema aamiainen on katettu kauniisti, se tulvii ihanasti värejä ja on terveellinen unohtamatta suolasten ja makeiden herkuttelijoidenkaan mieltymyksiä. Vaikka et asuskaan hotellissa, voit aamiaisen nauttii 24euron hintaan, pöytävaraus silloin toki suositeltavaa. Myös yöpyminen ArcticLightissa on ylellinen elämys.

Oi että, kun oli taas IHANA mini-retki pohjoseen. Niinku tän postauksen otsikkokin jo kertoo, Rovaniemi huolehtii vieraistaan rakkaudella. Siihen tunteeseen on helppo vastata ja joka kerta -niin nytkin- se tosiaan tarjoo vierailleen jotain uutta, monesti spessua ja ennenkokematonta.

KANNATTAA siis matkata Napapiirin hellään hoivaan aina, kun se vain on mahollista ❤️

HUOM!! Kirjotushetkellä jutun vierailu- ja majoituskohteet olivat auki rajoitetusti. Zekkaathan tarkemmat ja päivitetyt tiedot kunkin yrityksen nettisivuilta!

MIESKIN© 2021 ALL RIGHTS RESERVED