Yhteistyössä Sunday Morning Resort ja Visit Pyhä-Luosto

Sunnuntaiaamu: rauhallista oleilua, ittensä hemmottelua ja ehkä herkullisia makunautintoja. Pyhäjärven rannalla ja tuntureiden suojassa oleva Sunday Morning Resort -boutiquehotelli tarjoo juurikin näitä aineksia ja samalla yhdistää yksilöllisen ja lämminhenkisen palvelukokemuksen korkeetasoseen ja laadukkaaseen matkailuelämykseen -hiilineutraalisti.

LIIKETOIMINTAA SUURELLA SYDÄMELLÄ

Hulppeen näkönen ja kokonen, mut silti piilopirttimäinen Sunday Morning Resort mahollistaa letkeen hengähdystauon arjesta mieltä rauhottavissa tunturimaisemissa. Jykevästä hirrestä aikanaan edustus- ja virkistystarkotukseen rakennettu kokonaisuus on sittemmin muuntunu viihtysäks matkailukohteeks. Ja hyvä niin, tällasia yksittäisiä ja ykstyisomistuksessa olevia, yleisölle avoimia helmiä kun Suomessa on melko vähän.

Menneistä edustusajoista on toki paljon jäljellä, mut nykysten omistajien myötä rakennus on ottanut isoja harppauksia suuntana kestävämmän kehityksen periaatteet. Vaik se on ehkä trendikästäkin, täällä myös luontevaa ja melkeempä välttämätöntä: ympäröivä, arvokas luonto ja siitä huolenpito on elinehto koko toiminnalle nyt ja eritoten pidemmällä janalla.

Mä pääsin tutustuun tähän komeuteen, sen ihaniin omistajiin ja vieraanvarasuuteen sekä samalla alueeseen ja sen muuhunkin yritystoimintaan Visit Pyhä-Luoston kutsumana. Kaikkia tapaamiani yrittäjiä ja toimijoita yhdistää toimintamallit, jotka rakentuu vahvasti vastuullisuuden pohjalle.

Jokunen vuosi sitte perheineen Keski-Suomesta Pyhälle saapunu ja melkeempä ensituntumalla paikkaan rakastunu, hurmaava isäntäpari, Sirpa ja Kimmo Loippo, funtsivatkin kaiken tekemisen tällä kulmalla ja se paistattelee heidän liiketoiminnan keskiössä nyt ja myös tulevaisuuden suunnitelmista jutustellessa. Ja pelkkää sanahelinää ei jutut ole, vaan ihan konkreettisia tekoja. Hyvänä esimerkkinä hotelli on lyhyestä olemassaolostaan huolimatta jo täysin hiilineutraali! Toki vanhan muuntaminen ekologisesti nykypäivään on vaatinu ja vaatii mittavia investointeja ja voimavaroja. Se ei päästä yrittäjiä muutenkaan aina helpoimmalla, mut Loipoille se on kunnia-asia ja siihen sitoutuminen todella ihailtavaa. Kimmoa kuunnellessa aattelin, et onneks on hänenlaisiaan tyyppejä, jotka tekee asioita oikein ja sydämellä.

IKIHIRSIEN SUOJASSA

Mut mitä aurinkoisessa pakkassäässä kutsuvana seisova Sunday Morning Resort kokonaisuutena syliinsä kätkee?

Rakennukset on tehty aihki-hirrestä. Saameksi isoa, vanhaa mäntyä tarkoittava aihki materiaalina oikeen henkii ylväyttä ja rauhallista arvokkuutta. On muute kaunis ja omaperänen lukusten perinteisempien kelohonkamökkivierailujen jälkeen. Lähes 600 neliömetrin kokosessa päärakennuksessa on tilaa olla ja hengittää. Talossa sijaitsee hotellihuoneet, lounge-, baari- ja ravintolatilat, hyvät löylyt tarjoova sähkösauna ja kompakti kuntosali. Kaikki tää upein maisemin. Rannassa on lisäks erikseen varattavat puu- ja savusauna ja palju!!! Muutaman kivenheiton päässä on viel kaks paritaloa, jotka nekin vieraiden majotuskäytössä.

Päätalossa on vaan neljä kahen hengen hotellihuonetta, mikä takaa todellisen rauhan vieraille ja mahdollistaa myös superyksilöllisen palvelun. Mietittiinkin, miten siistii ois varata frendiporukalla kaikki neljä huonetta ja viettää unohtumaton viikonloppu hulppeesti niin ikään ainoina asiakkaina koko hotellissa. Paritaloissa on makuupaikat viidelle/huoneisto, eli siltäkään osin ei tukalaa ruuhkaa pääse syntyyn. Kaikkinensa sänkypaikkoja on siis vaan 28. Huippujuttu, eritoten näinä aikoina. Pihapiirissä on lisäks kaks maakellaria, joista toisessa on ravintolan ruokavarasto ja toisessa isännän silmäterä -oooh- viinikellari ja intiimi maistelutila.

Ympäri vuoden avoinna oleva hotelli siis tarjoo arktisissa maisemissa loistavat puitteet rentoon ja ylelliseen köllöttelyyn, vauhdikkaaseen sporttilomaan tai vaikka pienen porukan seminaariin/kokoukseen. Hotelli hoitaa tarvittaessa kaiken vierailuun liittyvän ruokailuista aktiviteetteihin ja kuten sanottu, oli ajankohta sitte kaamos, ruska tai vaikka yötön yö.

ITALIAN MAKUJA LAPPILAISITTAIN

Monelle (=mulle) hyvä ruoka on onnistuneen loman yks tärkeimmistä elementeistä ja tänne vois hyvin tulla ihan vaan makuelämyksien perässä. Huhut kuiski jo ennen Pyhälle saapumista, et ihan perus makkaraperunaa ei välttämättä Sunday Morning Resortin listalta löydy. Juu ei: Loipot on palkannu Aihki-ravintolansa keittiömestariksi italialaissyntysen Guido Farinan, jonka käsissä tututkin raaka-aineet sai kulinaristiset kielenkannat sekasin. Taidokkaasti valmistetut annokset ja lähituotteita enimmäkseen hyödyntävä keittiö on kansainvälistä tasoa ja kun kokonaisuuteen lisää loistavat viinit, on paketti lyömätön. Lista koostuu oivasta sekotuksesta italialaisia makuja lappilaisella twistillä. Jännää, ja taivaallisen hyvää.

Me nautittiin illalliseksi peräti 7 ruokalajin menu ja jestas sentään, mikä kokonaisuus se olikaan. Uusia ihania yhdistelmiä ja tuttujakin juttuja, mut nekin pistetty uuteen muotoon. Hyvänä esimerkkinä nauriista valmistettu crème brûlée, mikä nousi hieman yllättäenkin mun omassa makukisassa voittajaksi ohi poron ja ravun.

Kun yöpyviä asiakkaita on melko vähän, mahollistaa se brekkarinkin tarjoomisen katettuna. Todellista luksusta, ettei valikoimaa tarttenu koota ite linjastoista. Pöydässä valmiiks olevien herkkujen lisäksi pystyy keittiöstä tilaan mielekkään kananmuna-annoksen ja vaikka pekonit kylkeen. Näinä päivinä kuviossa miellytti ensinnäki ’terveydelliset’ seikat, mut miten mainio tapa myös karsia ruokahävikkiä! Aamiaisen ja illallisen lisäks lounas, joka vierailupäivänä oli rautua, oli erittäin onnistunu ja maukas.

MAAILMAN YMPÄRISTÖYSTÄVÄLLISIN KELKKARETKI

Jos pelkkä elbailu hotellilla tuntuu liian rennolta, mut rinteet, ladut tai käppäily ei houkuta, elämysrikkaalle luontoseikkailulle pääsee ihan hotellin pihapiiristä -kaikkina vuodenaikoina. Kesäkaudella voi hotlan kautta vuokrata vaikka fillarit. Talviaikaan ja kestävän kehityksenkin kannalta yks suuri ylpeyden aihe syystäkin Sunday Morning Resortilla on sähkömoottorikelkat. Niitä ei montaakaan kotimaisten tai ees kansainvälisten lomakohteiden/safareiden valikoimista löydy. Suomalaisvalmisteiset, lähes äänettömät ja päästöttömät peltipelit liikkuu ympäristöystävällisesti luonnolle häiriöitä aiheuttamatta -vain yks Loippojen ekoajattelun pohjalta toteutunut iso panostus. Ja pakkohan sellasta oli päästä testaamaan.

Itelle moottorikelkka on entuudestaan kutakuinkin tuttu, eli pienen opastuksen jälkeen ei muuta, ku kypärä päähän, kelkka käyntiin ja retkelle keskelle kauneinta lappilaista metsämaisemaa. Reitti oli iisihkö ja vauhti maltillinen, joten ajellessa munlainen melko noviisi pysty nauttiin ympäröivän luonnon rauhasta ja upeudesta. Ja miten huikee fiilis on edetä lumessa aiheuttamatta juurikaan ääntä. Kylmäki pysy pakkasessa loitolla; hotellista voi lainata ajoasun saappaineen, hanskoineen ja kypärämyssyineen. Kyl se vaan niin on, et Lapin luonto on huikee ja kelkkaretki sen hoivassa unohtumaton elämys!

TÄÄLLÄ ON PORONKIN HYVÄ OLLA

Vajaan tunnin mittanen ajelu pääty Poropuisto Koparaan, jossa vierailijat pääsee tutustuun pohjosen karvakuonoihin ihan kasvokkain. Ajatuksella ja rakkaudella rakennettu elämyspuisto on toki bisnestä, mut täysin porojen ja niille elintärkeen luonnon ehdoilla. Ja aina kun hommat tehään huolella, sen tuntee myös asiakas. Jo parikyt vuotta Koparaa pyörittäny perheyritys on rakentanu Sunday Morning Resortin tavoin kaiken toimintansa vastuullisen ajattelutavan pohjalle ja luonnon hyvinvointi ykkösenä. Alunperin perinteisenä poronhoitoelinkeinona alkanut työ on saanu täällä laajemman merkityksen ja matkailu on nyt luonnollinen osa toimintaa.

Puistossa on poroista, niiden historiasta ja koko pohjosen porokulttuurin perinteestä mielenkiintosesti kertova, opastava kävelyreitti. Sen varrella onnekkaimmat vieraat saa kattavan tietopaketin lisäks ruokkiakin poroja. Mulla kävi tuuri ja taisin saada sarvipäisen frendin, ku uskalsin antaa kourallisen ruokaa yhdelle aitauksen tähtisilmistä. Vaikka osa tokasta tosiaan on aitauksessa, pääsee jokainen poro myös kulkemaan vapaasti alueella. Koparassa on myös laadittu selkee ja tarkasti noudatettava eläinten terveydenhuolto-ohjelma, joka osaltaan takaa porojen hyvinvoinnin. Arvostan!

Yks koko poropuiston tärkeimmistä tavoitteista on säilyttää ja myös mahollistaa paikallinen poronhoito-kulttuuri ja perinne tulevillekin sukupolville. Veijarimainen tarinankertoja ja yrityksen toinen keulamies, Anssi Kiiskinen, on jo natiaisena viettäny aikaansa poronhoidon parissa ja tuntee niiden elämänrytmin ja oikut ku omansa. Vaan eipä sitä muuten taitas hommassa pärjätäkään. On taito jo sinänsä tulkita eläinten luonnetta ja mielenliikkeitä, saatika kertoa niistä eteenpäin viihdyttävästi, innostavasti ja mieleenpainuvasti.

Koparassa pääsee omatoimisten ja opastettujen kävelykierrosten lisäks myös poroajelulle. Safarille kannattaa osallistua, jotta saa koettuu myös reen kyydissä olon hauskuuden. Puolen tunnin mittasella Poronkusema -kierroksella pororaito jölköttelee lepposaa vauhtia metän siimeksessä ja siinä saa jo hyvän tuntuman hommaan. Me tehtiin hitusen pidempi lenkki ja istahdettiin vielä nuotionkin ääreen kuunteleen tarinoita poronhoidosta. Taas oli stadin kundi hurmiossa.

Mä suosittelen lämpimästi vierailua Koparaan kaikille ja kaikenikäsille, jotka Pyhälle suuntaa.

HIILINEUTRAALI KUKKULAN KUNKKU, SUKSILLA TAI ILMAN

Pyhä tunnetaan laadukkaana ja melko rauhallisena laskettelukeskuksena. Rinteet on hyvät, valikoimaa löytyy jokatasosille laskijoille eikä räntäntäntän-afterski oo täällä se pääpointti. Homma tuntuu jotenki hienostuneen rennolta. Vapaalasku on erityisen suosittuu ja puitteet alottelijallekin kohillaan. Ite oon aina laskenu pelkästään valmiita rinteitä, mut paikallisjohtaja Jusu Toivosen innostamana saatan ens kerralla täällä ollessani itekki kokeilla ’freeridea’.

Pyhä on myös omalla toimialallaan kestävän kehityksen edelläkävijä ja vastuullisen rinnetoiminnan pioneeri. Ympäristöohjelma otettiin käyttöön jo 2008 ja vastuullisuusohjelmaks 2019 päivitettynä se sisältää nykyään myös yhteiskunnallisen ja taloudellisen vastuullisuuden. Viime vuonna Pyhä sai Sustainable Travel Finland -sertifikaatin ensimmäisinä hiihtokeskuksina Suomessa Rukan kanssa. Petipaikkoja rakennetaan lisää, mut varsin maltilla ja pitkällä aikavälillä. Pyhä on eka energian käytön osalta hiilineutraali hiihtokeskus pohjoismaissa ja tavote on olla joskus myös maailman puhtain. Maailman puhtainta ilmaahan täällä jo hengitetäänki.

Pyhän rinteitä ja Pyhä-Luoston kansallispuistoa pystyy tunturin huipulla ihasteleen, vaikkei skimbausta harrastaskaan. Kuomullinen näköalalifti nimittäin kuljettaa laskettelijoiden lisäks ylös myös ’jalankulkijat’ ja mainio Feel the Peak -elämys on tarkotettu erityisesti suksettomille. Erämaata ja henkeesalpaavia tunturinäkymiä voi ziikailla ulkosalla tai sulosessa näköalamökissa. Maisematuvan lämmössä maistuu taatusti omat eväsleivät, mut huipulla on myös Tsokka-rafla, josta saa muun muassa kuuluisia vohveleita. Kun tunturin laki on vallotettu, alas pääsee lepposasti hissillä tai jos voimia on, kävellenkin. Pyhällä voi myös kokeilla lumikenkäilyä, fatbike-fillareita ja jopa jääkiipeilyä.

NAURIILLA MAAILMAN KARTALLE

Me tehtiin myös visiitti Kairalan kylään, jonne matka autolla taittuu Pyhältä about puolessa tunnissa. Melkeen pysty mielessä aikamatkata jonnekin menneisyyteen, ku saavuttiin Jaakkolan tilan pihaan, Kitisenjoen alajuoksulle. Kesäkahvilana nyt toimiva Café Kaira on onnekkaasti sillä puolella jokea, jota ei sotien aikana syystä tai toisesta kokonaan poltettu. Vuosisatoja kantatilana alueella toiminu maalaistalo näyttää jylhältä ja pieteetillä pidetty komeus on upee. Myös sisätilat vakuuttaa: tuvasta yhen kokonaisen nurkan vie alkuperänen, valtava leivinuuni. Sen vieressä keinuu talon nykysen isännän kiikkustuoli ja juurikin samassa nurkassa tiluksiaan laskeskeli varmaan isäntä jo 1700-luvulla.

Me nautittiin uunin lämmössä mainio lounas, jonka pääraaka-aineena oli, kyllä, nauris. Kahvilatoiminnan ohella on Jaakkolat keskittyny nimittäin kaskinauriin viljelyyn ja siitä jalostettuihin tuotteisiin. Heidän huipputuote on vuosi sitten markkinoille lanseerattu Tuormus-kaskinaurisolut jota maisteltiin lunssin kyytipoikana. Hunajainen ja vääksyläisessä Kanava Panimossa pantu bisse maistu omaan suuhun mukavan raikkaalta ja uskon&toivon, et se löytää tiensä monen muunkin nautittavaks! Olutta löytyy jo nyt valikoiduista myyntipisteistä. Lisäks Kairasta kannattaa kotiinviemisiks ostaa erilaisia talon itetekemiä pikkelsejä ja hunajaa.

Jopas oli taas kokemusrikas viikonloppu Lapin kauniissa maisemissa. Joka kerta se vaan saa sydämen sykähtään, enkä yhtään ihmettele niitä ulkopaikkakuntalaisia, jotka Lappiin halajaa pidemmäkskin aikaa. Kiitos upeille toimijoille, joita sain tällä reissulla tavata ja onnea & uutteruutta jokaiselle näinä aikoina.

Ja kun sä haluut myös matkakohteesi toimivan vastuullisesti, tutustu Pyhän tarjontaan ja vaihtoehtoihin!

MIESKIN© 2021 ALL RIGHTS RESERVED