Ihana Ahvenanmaa

Yhteistyö Silja Line ja Visit Åland

Siit on 20 vuotta, ku viimeks kävin Maarianhaminassa. Sillonki hymyhommissa ja yhen yön visiitillä, etten nähny kaupungista saatika sen lähialueista mitään. En kyl tajuu, miks koko Ahvenanmaa on jääny mult täysin unohduksiin ja se käy mielessä oikeestaan vaan, ku tukholmanristeilyllä laiva siel hetkeks pysähtyy. Onneks pääsinkin messiin, ku Silja Line, Visit Åland ja Åland Hotels järkkäs yhdessä tutustumisretken bloggareille ja toimittajille. Monelle matkaseurueestakin Maarianhaminan tuntemus oli mun tavoin melko hataralla pohjalla. Taffelin sipsit, juhannussalot, pannari….Mitä kaikkee muuta saari onkaa! Makunautintoja, täydellistä mielenrauhaa ja upeita elämyksiä ainakin. Mieskin kokos kokemansa yhteen.

Maarianhamina ja koko saari on kooltaan melko pieni, mut sinne mahtuu vaik millasta nähtävää ja koettavaa. Kaikille. Ja koska välimatkat on lyhyet, jo parin päivän aikana ehtii duunaa todella paljon. Me matkattiin sinne Siljan Galaxyllä Turusta. Se onkin hyvä vaihtoehto, koska aamulla ku lähtee, mestoilla on jo alkuiltapäivästä. Laivalla ollaan n. 6h, joten siin kerkee hyvin shoppailla taxfreetä ja nauttii pitkän aamiaisen, brunssin tai lounaan. Toki voi halutessaan ottaa hytillisenkin matkan.

Heti satamasta lähdettäessä arkkitehtuuri hurmaa.
Maarianhaminan keskustassa aistii pikkukaupungin tunnelman.

Niinku koko Ahvenanmaa, myös Maarianhaminan keskusta on pittoreski ja kompakti, söpökin hyvällä tavalla. Me alotettiin tutustuminen kiertelemällä eritoten paikallisii käsitöitä ja desingnia myyviä, viehättävii liikkeitä ihan ydin keskustassa ja kävelymatkan päässä rannassa. Massiivisii kauppakeskuksii ei täält tartte ettii, vaan kivijalkamyymälät on edelleen voimissaan. Liikkeissä koitin sössöttää mun upeeta lukioruotsia, tosin pare vissiin ois vaan ollu pysyy siinä toisessa kotimaisessa. Ahvenanmaalla pärjää hyvin myös englannilla, vaik sen puhuminen tuntuukin vähän kornilta, Suomessa ku kuitenki ollaan. Meidän oppaana niinikään toimi sanavalmis ja Ahvenanmaan ku omat taskunsa tunteva, Åland Hotelsin Niko. Hän kerto, miten huomaavaisuus ja ystävällisyys on paikallisia perusluonteenpiirteitä. Apua saa aina sitä tarvitessaan, vieraaltakin. Hyvätapasen ja huomaavaisen käytöksen aistii. Shoppailun lomassa nautittii aivan keskustassa olevassa Bagarstuganissa iltapäiväkaffet .

Koruja, käsitöitä ja keramiikkaa.

Rannan fiilis on saaristokylämainen.

Ostoskiertelyn jälkeen lähettiin, jes, bissetehtaalle. Joka on yhtään perehtyny kotimaisiin oluisiin, luultavasti tietää pienpanimo Stallhagenin ja on ehkä nauttinukki heidän tuotteita. Myönnettävä, et itelle oli uus tuttavuus. Parikyt kilsaa keskustasta sijaitseva sympaattinen panimo kuitenkin on ensimmäinen ahvenanmaalainen alan yritys ja saanu oluitaan myyntiin Hartwallin kautta myös manner-Suomen hanoihin. Panimon yhteydessä toimii lisäks pubi, myymälä ja ravintola. Me tutustiin ekaks tehtaan toimintaan ja sit itse tuotteeseen olutmaistiaisten muodossa. Hyvä matkailuvinkki muuten kaikille oluen ystäville ja tarjolla on myös alkoholittomat mehuvaihtoehdot!

Siellä se kalja kulkee, putkesta toiseen.
Stallhagen on ylpee juuristaan.
Olutmaistiaiset. Yllättäen voissa pyöräytetty maissi sopi tosi hyvin bisukan seuraksi.

Täyteläisen iltapäivän jälkeen olikin hyvä aika siirtyy zekkaan majotus. Me yövyttiin 2015 avatussa Pommern -hotellissa, joka tasokkuudellaan täyttää liikematkaajienkin vaatimukset huoletta. Tyylikäs fiilis jatku yleisistä tiloista huoneisiin, enkä taitanu olla meidän jengistä päivän päätteeks ainut, joka nukku yönsä ku tukki.

60-luvun lopulta saakka Maarianhaminassa yöpyjiä majottanu Hotell Pommern on rempattu täysin muutama vuosi sitten.
Lobby, niinku koko hotelli, on hienostuneen rento.

Stailit huoneet ja makosat unet toimii aina.

Sitte safkaa. Niinku ennalta arvelinki, paikalliset tuotteet kuten kala ja kauden kasvikset, on olennainen osa ruokakulttuuria. Kansainväliset trendit löytyy lautaselta ammennettuna ahvenanmaalaisiin perinteisiin ja hyvin tänne vois kyl tulla pariksi päiväksi ihan pelkästään ruokamatkallekki. Ekan illan dinneri me nautittiin hotellin yhteydessä olevassa Kvarter5-ravintolassa, joka tyyliltään on hotellin kaltanen: sopivasti hillityn hienostunu, mut ei liikaa. Ja ah, illallisen ainekset: lammasta, taimenta ja suklaata. Niillä ei voi mennä helposti metsään eritoten, ku raaka-aineet on tuoreita ja läheltä. Taisin vahingossa nuolla pääruoan muusin rippeet lautaselta.

Pääruuan ruskee mollukka oli herkullinen, paahdettu maa-artisokka.
Suklaafondant ja vadelmasorbetti oli sekä raikas, että tuhti.

Tokan päivän eka ohjelma oli veneretki ja tutustuminen läheisiin Silverkär-saariin. Enpä ois arvannu, et mun kaltasen miekkosen sisänen myrskyluodon maija liikahti ja haltioiduin täysin ekasta saaresta, johon me maihinnoustiin.

Kuka voi väittää, ettei täs maisemas sais mielen rauhottuun.

Kaukaa katottuna piskuselta stemulta näyttävä Klobben-saari osottautu upeeks piilopaikaks, jota vuokrataan karuutta, mut ainutlaatusta tunnelmaa etsiville matkaajille. Ihan yksin ei meikä saarelle taitas kuitenkaan tulla, koska saari vuokrataan aina kokonaisuutena kerrallaan ja hintalappu on tietty sen kokonen. Saarelle on rakennettu kymmenen mökkiä ja kaikkinensa yöpyjiä mahtuu kolmisenkymmentä. Sillonpa ei saaren vuokrakaan enää tunnu mahottomalta ja yöpymisen lisäksi pakettiin kuuluu aina venematkat, lounas ja yöpyjille illallinen sekä aamiainen. Klobben onkin eritoten yritykselle loistava spotti vaikka tyhy-päivien viettoon tai ison kaveriporukan gettogether-mestaksi. Hiljasuus, puhdas ilma, oma rauha ja mykistävän kauniit merimaisemat – aika hyvät matkailuvaltit nykyään.

Sauna on puulämmitteinen, tietenkin.

Mökkejä on kymmenen ja niihin mahtuu aina 3-4 yöpyjää.

Erillisessä kahden hengen mökissä on hirsistä veistetty parisänky ja sanattomaksi vetävä merinäköala. Vaikka morsiusparille.

Hengästyttävän kauniin Klobbenin jälkeen matka jatku seuraavalle, saarista suurimmalle Silverkärille. Myös tätä vuokrataan yhdelle seurueelle kerrallaan, mutta fasiliteetit löytyy jo suuremmallekin kokoonpanolle. Karuun Klobbeniin verrattuna täällä ensituntuma on ehkä ennemmän maatilamainen, mut löytyy Silverkäriltäkin rantakallioita, joiden turvaan voi käpertyy ja hengittää raikasta meri-ilmaa itsekseen. Rakennuksii saarella on useita eri kokosia ja vuoteita löytyy melkein viidellekymmenelle.

Saaristolaisidylliä sulosimmillaan ku postikortista.
Pannaria ja ehdottomasti ahvenanmaalaisittain luumuhillolla.

Tätä olin odottanu: kalasoppaa meriahvenesta ja paikanpäällä leivottua saaristolaisleipää.

Alueelta löyty joku vuosi sitten hylky ja hylystä toistaseks maailman vanhinta shampanjaa. Silverkär tekeeki yhteistyötä sen myötä yhen shamppisbrändin kanssa. Kerrotaan, et jossain saarien läheisyydessä on merenpohjassa vedenalainen shampanjakellari, jota Silverkärin henkilökunta valvoo.

Haltioituneina me jätettii nää upeet saaret odottaan seuraavia löytäjiään ja palattiin mantereelle, niin siis korjaan, pääsaarelle. Seuraava kohde olikin sit hedelmä. Omenanviljely nimittäin on yks Ahvenanmaan tärkee, makosa elinkeino. Pätkän ku ajaa Maarianhaminan keskustan ulkopuolelle alkaa omenatarhoja näkyä teiden varsilla. Pieniä tiloja ja suht pieniä satoja, mikä tekee alueen omenoista ja niistä valmistetuista tuotteista entistäkin haluttavampia. Ja niinku nykyään monella yrityksellä on tapana, touhun taustalla on useesti henkilökohtanen tarina. Niinkuin Öfvergårds-pientilalla, jossa me tutustuttii yrittäjävetosen, kerrassaan hurmaavan pariskunnan, Jan ja Anna Almin, puutarhaan, tuotteiden valmistukseen sekä omenana kakussa, mehujen maisteluun. Homma toimi, ku viinien kanssa ja mulle tuli yllärinä, miten voi lajikkeiden maku ja väri poiketa toisistaan niin paljon.

Omenatarhat muistuttaa monella tavalla viinitiloja.

Mieskin testas poimintavälineitä. Rankkaa puuhaa selälle.

Lajikkeiden väri -ja makuerot on selkeet. Omat suosikit erottukin melko helposti.

Päivä alko taittua jo pitkälle iltapäivään ja omenamehuostosten jälkeen suuntana oli itelleni retken yks odotetuin kohokohta, ravintola Smakbyn. Monelle tvstä tutun Michael Björklundin luotsaama krouvi sijaitsee jylhän Kastelholman linnan kupeessa. Lisäksi vieressä on maksuton Jan Karlsgården-ulkoilmamuseo, jossa voi tutustuu paikalliseen 1800-luvun elämään. Raflan yhteydessä on kauppa, mikä myy kaikenlaista Micke-tuotetta, kirjaa, essuu ja muuta. Saman katon alla on myös tislaamo, jossa voi tutustuu omenaviinin ja muiden juomien valmistukseen. Lisäks Smakbyn järkkää kokkikursseja ja juomamaistiaisia tislaamon omiin tuotteisiin tutustuen. Mut sit se tärkein -ruoka. Me nautittiin kolmen ruokalajin illallinen. Hauska yhteensattuma sinänsä, et aineksiltaan dinneri oli kovin edellisillan kaltanen: lammasta, kalaa ja suklaata vattusorbetilla. Jos mun pitäs verrata kokonaisuuksii keskenään, ni tän päivän jälkkäri veis kisassa voiton. Muutoin Kvarter5 ylsi ihan samalle tasolle Michaelin illallisen kanssa. Smakbyssä ehkä huolettoman reipas meininki jäi paremmin mieleen ja tykkään, ku kokki ite tulee kertoon mitä lautasella on.

1300-luvun lopulla rakennettu Kastelholman linna on aika hienon näkönen kaukaakin katsellessa.
Monesta raflasta tuttu avokeittiömalli on Smakbynkin sydän.
Ravintolasalin tyyli on leikkisä ja avara.
Kaunis, syksynen alkuruoka kätki lampaan lisukkeeksi mm. pikkelöityjä sieniä ja kuusenkerkkää.
Turska oli maukas ja annos kokoa XL.
Illallisen suklainen kohokohta yllätti, koska jälkkäri harvoin yltää mulla kärkisijalle.
Kotikokin man crush.

Illallisen jälkeen zekattiin Smakbyn kellarit ja keramiikkapajat Micken johdolla ja sit olikin aika suunnata takas Maarianhaminaan. Päivän päätteeks vielä löylyteltiin ja pulikoitiin uima-altaalla sataman tuntumassa sijaitsevassa, Åland Hotelsin kolmannessa hotellissa, Adlonissa. Saunomisen jälkeen käppäiltiin pari sataa metriä terminaalille, josta Silja Serenade nappasi meidät kyytiin ja kotimatkalle ennen puolta yötä.

Olipa ihana, tapahtumarikas reissu! Ja niinku monesti, ilahduin myös uusien ihmisten tapaamisesta. Kiitos siis kaikki matkalla mukana olleet ja eritoten tietty matkan järjestäjät Silja Line, Visit Åland ja Åland Hotels! Maarianhamina ja Ahvenanmaa tarjoaa elämyksiä kaikille aisteille ja Mieskin vierailee saarella seuraavan kerran taatusti aikasemmin, ku 20 vuoden päästä.

©MIESKIN 2018 ALL RIGHTS RESERVED

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s