Yhteistyö TALLINK SILJA & VISIT TALLINN

Kun Tallink Silja & Visit Tallinn kutsu mut mukaan seikkaileen ja tutustuun Tallinnaan lintuperspektiivistä käsin, emmin hetken. Pelkkä ajatuskin nousta korkeuksiin saa mun jalat huteraks, koska oon kärsiny korkeenpaikankammosta koko aikuisikäni. Onhan se vähän huvittavaa, kun parvekkeelle menokin saattaa olla tällaselle isolle miehelle tukalaa. Ketkä korkeita paikkoi pelkää, tietää kyl tunteen. Päätin ottaa kutsun ja haasteen kuitenki vastaan ja zekata, pystynkö voittaan pelkoni – tai noh, ainaki uhmaan sitä. Tallinna ku on mulle jo melko tuttu kaupunkikohteena, ni uudet vinkit ja aktiviteetit siellä kiinnostaa myös aina.

Päivä oli kirjaimellisesti huippu. Me matkattiin Helsingistä Tallinnaan mukavasti Tallink Star-laivan business loungessa. Lipun hintaan sisältyy tarjolla oleva tuhti, maittava aamiaispöytä erikoiskahveineen ja parin tunnin matka taittuu tosi sukkelaan ja lepposasti. Jos oot menos Viroon viettään vaikka loma-aikaa, ni miks et alottas reissuu heti pienellä luksuksella, kohtuu hintaan. Matkaseurana oli toimittajien ja bloggaajien lisäks yrittäjä ja vuorikiipeilijänä tutuks monelle tullu Veikka Gustaffson, jonka johdolla tultas Tallinnan huiput vallottaan. Jännää! Brekkarin äärellä Veikka anto omia Viron vinkkejä ja kerto kokemuksistaan kiipeilyreissuilta. Juteltiin myös korkeenpaikankammosta ja sen hallitsemisesta. Veikan tuoreinta seikkailua voit seurata täällä. Brekkarin jälkeen jo Tallinnan siluetti siintiki horisontissa.

Sitten korkeuksiin.

1. Tallin Teletorn

Päivän eka rasti oli Viron korkein rakennus, Tallinn Teletorn. 314 metrin korkeuteen kohoova tv-torni näkyy mereltäpäin saapuessa kaupungin vasemmalla laidalla. Huh. Tornin juurella vasta tajuu sen oikeet mittasuhteet. Ennen huipulle nousua mun sydämen pamppailua rauhoitti tutustuminen tornin pohjakerroksessa mainioon Banaaneja ei ole -kesänäyttelyyn, jossa pääsee aikamatkalle neuvostoajan arkipäivään. Näyttely on esillä koko kesän.

Sit se torni. Me noustiin verkkasesti hissillä 21. kerrokseen, jossa on näyttelytilaa ja ikkunaseinää joka suuntaan. Ulkotasanteelle päästäkseen kivutaan portaita vielä kerros ylöspäin. Samasta kerroksesta löytyy myös näköalaravintola. Maisemat on kieltämättä huikeet ja hyvällä säällä näkee todella kauas. Keskustakin hahmottuu uudella tavalla. Tasanteen voi kiertää turva-aidan ja kaiteen suojissa, mut rohkeimmat tekee ’äärelläkävelyn’. Käytännössä tasanteen pääsee siis kiertään myös aidan ulkopuolella valvotusti turvavaljaissa ja vaikka istahtamaan lipan reunalle. 175metrin korkeudessa. Ihan KREISII. Mulle todellaki riitti rohkeelle matkaseuralle hurraaminen ja turvaverkkoon nojailu. Tornin reunalle en siis lähteny keikkuun, mut ylpee olin itestäni silti.

Äärikävelyn jälkeen nautittiin herkullinen lounas tornin näköalaravintolassa. Kandee ehottomasti kokeilla sekin, kun tornille saakka oot saapunu. Televisiotornille pääsee taksien lisäks myös kaupungin linja-autoilla 34A, 38 ja 49 sekä CityTourin ja City Sightseeingin turistibusseilla (vihree linja, Mere pst – Teletorn). Tornin äärelläkävelyssä on säävaraus, luonnollisesti.

2. Pirita Seikkailupuisto

Masut täynnä matka jatku uudistuneeseen Piritan seikkailupuistoon. Monelle ratapuistot on tuttui, Suomessa näit on jo useita. Käytännössä noustaan valjaissa korkeuksiin ja taiteillaan reittiä eteenpäin puiden väleihin viritetyissä riippusilloissa, kapuloissa ja köysissä.

Ratoja luonnonkauniissa Pirita Seiklusparkissa on useita, ne vaikeutuvat asteittain ja myös nousevat rata radalta korkeemmalle puiden latvoja kohti. Lapsuuden tarzanleikit tuli mieleen, kun pääsi flengaan puumajan tapaselta tasanteelta vaijerilla läpi metsikön…melkeen ku liaanilla.

Meidät briiffas säännöistä ja turvallisuusseikoista sujuvaa suomee puhuva paikallinen opas. Eipä sit muuta, ku valjaat päälle ja puuhun. Tällanen seikkailupuistoretki sopii muuten mainiosti vaikka kaveriporukalle tai firman virkistyspäiväksi. Meitsi meni harjotusversion jälkeen yhen varsinaisen radan alusta loppuun…ja se riitti tälle vellihousulle. Seuraava meinaa näyttikin jo sen verran haastavalta, et oisin varmaa jäätyny paikoilleen puolessa välissä matkaa. Vaik touhu kuulostaa kesyltä lasten leikiltä, kyl siinä maitohapot muistutteli itestään.

3. Olevisten kirkko

Puissakiipeilyn jälkeen lähettiin keskustaan ja päivän vikalle rastille, Olevisten goottikirkolle. Tallinnan maamerkki, kirkon nykyään vähän yli 123 metrinen torni, oli aikanaan maailman korkein rakennus.

Kevyt peppujumppa oli siis seuraavaks eessä. Torniin pääsee kapuumaan huhti-lokakuussa ja tiivistunnelmaista nousuu on yli 200 askelmaa. Puolessa välissä kyl tajuu, ettei portaita liukkailla talvipakkasilla haluis noustakaan. Kun vihdoin näköalatasanteelle pääsin, kiitin kyl itteeni tarmokkuudesta.

Tallinna avautuu kirjaimellisesti jalkojen alle, melkeenpä upeemmin kuin teletornista käsin. Tornin voi kiertää…noin puolen metrin levyistä, kapeeta lankkuu pitkin. Tiukkaa teki, mut selvisin ja uskalsin välillä ihailla maisemii ja napata jopa selfien. Kappas. Ehkä näihi korkeuksiin tottuu, jos vaa rohkeesti nousee. Niinku mun ilmeestä ja otteesta näkyyki.

Loppupäivän nautin vanhan kaupungin helteisestä tunnelmasta, turvallisesti jalat maan kamaralla. Kotimatka seilattiin hulppeesti upeella Tallink Megastarilla, joka kruunasi elämysrikkaan seikkailun. Business loungen illallinen on tosi hyvä ja taisi siinä lasi tai parikin kuohuvaa mennä rankan retkipäivän päätteeksi.

Kiitos zemppihengestä mainio matkaseura ja upeesta elämyspäivästä Tallink ja VisitTallinn!

__________________________________

Kuvat Tallink Silja, kuvaaja Anders Teiss. ✅merkityt kuvat Juri Silvennoinen. ✔️merkityt kuvat Päivi Ekola.
©MIESKIN 2018 ALL RIGHTS RESERVED