Kaupallinen yhteistyö A. Tillander 1860

Koru on monikäyttönen asuste arkeen ja juhlaan, miehillekin. Lisäks se on mainio lahja, joka kestää aikaa ja jolla monesti on iso merkitys molemmille, sen antajalle ja saajalle.

Suomalaiset käyttää koruja melko maltilla. Sinänsäki harmi, ku pelkästään kotimaista laadukasta suunnittelua on tarjolla paljon ja hintahaitarikin laaja. Klassikot tekee varmaan aina kauppansa, mut myös upeita, uniikkeja koruja valmistetaan Suomessa -eikä tosiaankaan pelkiksi vihkisormuksiksi. Korulla voi helposti korostaa omaa tyyliä, mut se on myös lahjana oiva tapa osottaa toiselle tunteensa.

Miten korun valitsee ja mistä?

Kun valikoimaa on runsaasti, saattaa just sen oikeen löytäminen olla vaikeeta ja aikaa vaativaa. Myös panostaessa johonkin arvokkaaseen, tulee hankintaa yleensä puntaroituuki tarkemmin. Ainakin ite mietin ja pähkään ostopäätöstä näköjään päiväkausia. Niinku monessa asiassa, omat mieltymykset on kuitenkin se paras valtti korujakin hankkiessa. Ja jos yhtään mietityttää, kandee rohkeesti kysyä. Ammattilaisen juttusilla nimittäin saa inspistä vaihtoehdoista, lisää tietoa korujen taustoista ja käytöstä sekä -mikä itteeni viehättää tosi paljon- myös niiden valmistuksesta. Korua lahjaks valitessa on tottakai hyvä pitää sen saaja ensisijasesti mielessä.

Yks laadukkaiden korujen tekijöistä Suomessa on jalokiviseppäliike Alexander Tillander, joka on vaalinu hienon käsityöammatin perinteitä jo 1800-luvulta. Kivijalkamyymälä on ihan stadin ytimessä, Aleksilla, melkein Stockan kanssa kulmikkain ja sijaintinsa lisäks siel on muutenki helppo käydä.

A. Tillander on tunnettu upeista töistään eikä vähiten näyttävistä uniikkikoruista, niiden lahjakkaista suunnittelijoista ja taitavista sepistä. Näiden persoonallisia taideteoksia voi bongata usein myös julkkisten yllä vaikkapa linnanjuhlissa. Toki talon valikoimista löytyy ns. maltillisempiaki koruja simppeleistä timanttisormuksista klassisiin helmikaulakoruihin.

Yks ajan henkeen kuuluva trendi, vanhojen korujen muokkaus tähän päivään, onnistuu A.Tillanderin seppien käsissä myös hyvin. Heillä tosiaan tehdään paljon asiakkaiden vanhoihin koruihin korjausten lisäks uudistuksia. Oli kyseessä sit uusi tai vanha, lopputulos on taatusti ammattitaidolla toteutettu.

Lisäks Tillanderilla on liikkeen yhteydessä esittelylytila ja galleria. Siel järkätään aika ajoin mielenkiintosia ja poikkeuksellisen laajojakin korunäyttelyitä eri teemoilla asiakkaiden iloksi. Tai oikeestaan kaikkien, joita korujen estetiikka, monimuotosuus ja historia kiinnostaa.

Harva varmaan tietää, et samassa osotteessa myymälän lisäks on varsinainen kultaseppien paja, jossa monet ideat muuttuu todeks ja talon luomukset syntyy. Mä pääsin piipahtaan siel ja seuraamaan korujen valmistumista. On se kyl kiehtovaa katottavaa, miten lukuisten työvaiheiden kautta vaikkapa pienistä korukivistä on hiotunu ja muotoutunu säihkyvä rintarossi tai näyttävä kaulariipus. Paikka itessään muistuttaa kouluaikasten kemian- ja veistotuntien yhdistelmää: seppien omien työpisteiden lisäks tila on täynnä kaikenlaisii laitteita, koneita, talttoja, laikkoja, höyläpenkkejä, hyllyttäin nestelitkuja ja muita. Niillä kiillotetaan, hiotaan, taotaan, juotetaan, tehään millon mitäkin.

Yhen korun valmistumiseen kaikki vaiheet huomioiden menee aikaa päiviä, joskus viikkojakin. Esteettisen näkemyksen ja suunnittelun lisäks homma vaatii kyl ihan mieletöntä tarkkuutta, kärsivällisyyttä ja sorminäppäryyttä. Ilmankos itellä petti junnuna maltti jo kolmannen pääsykoepäivän aikana ja nuoruuden haaveammatti jäi tosiaan vaan haaveeks. Eikä vähiten sen kärsivällisyyden puutteen takii.

Mestariseppien uniikkeja ja yksilöllisiä työn tuloksia voi ihastella tietty myös myymälän näyteikkunassa. Itekki usein pysähdyn siihen Aleksin varrelle haaveileen ja windowshoppaan. Moni tekee mun tavoin ja tutkailee ikkunan takana esille laitettuja upeita koruja. Joku saattaa myös aristella liikkeeseen sisään astumista, ehkä jonkun ostopakkoluulon tai prettywoman-kohtelun pelossa. Ihan turhaan; A.Tillanderille on tervetulleita kaikki, vaikka juuri vaan tutustuun tuotteisiin rauhassa. Ystävällinen ja avulias henksu kyllä jeesaa aina tarvittaessa ja heiltä kannattaa myös kysyy, sattuuko parhaillaan oleen joku näyttely esillä myymälän galleriassa.

Kuten sanottu, koru on monesti kooltaan pieni, mut merkitykseltään suuri ja siks myös ihana lahjaidea.

Mä halusin yllättää rakkaan läheisen kiitoksena mua monessa asiassa jelppimisestä ja A. Tillanderin laajasta valikoimasta löyty just sopiva koru tähänkin tarkotukseen.

Mut ihan kertaheitolla ei se kyl käyny. Käytännössä nimittäin kävin useemmankin kerran (varmaan neljästi) liikkeessä funtsaamassa, vertailemassa ja juttelemassa myyjän kaa vaihtoehdoista. Pakko sanoo, et ihanasti jaksovatkin olla mun ailahtelevan mielen kans hommassa mukana. Pähkäilyn tuloksena lopuks päädyin klassisen kauniisiin, moneen ja monelle sopiviin timanttikorvakoruihin. Pienet, simppelit, neliön malliset kaunottaret oli saajalle todella mielusat jo pelkän monikäyttösyydenkin takii. Ja käytössä ikuiset.

Omat lempparit

Itekki voisin pitää timanttikorviksii, jos vaan ois reiät korvissa. En kuitenkaan (täs iäs) enää viitti korvanlehtii rei’ittää.

Oikeestaan käytän kellon lisäks koruja aika harkitusti. Välillä rannekoru korostaa mun rentoo kesälookkia, joskus taas korvaan rintakorulla taskuliinan juhlameiningeissä. Miten vaan, aina ne kiinnittää jengin huomion edukseen ja se on tietty kiva juttu.

Vakio koru mulla on sormus, tosin ei nimettömässä. Tai noh, on se välillä oikeen käden nimettömässäkin. Eritoten jos keskisormi on viiniviikonlopun jälkeen turvonnu, niinku noissa tän postauksen alotuskuvissa tais olla. Timanttisormus on A. Tillanderin koruvelhon ja alati upeita töitä tuottavan Jouni Salon käsialaa. Mittatilauksena tehty, 18 karaatin valkokultanen timanttiallianssi sopii mainiosti munkaltasille, ennakkoluulottomille miehille. Siinä kiertää kymmeniä kiviä koko sormuksen ulkopinnan ja myönnettävä on et se on kyllä kaunis -ja rakaskin.

Myös meil äijillä voi koru olla näyttävä, niinku tos alhaalla olevis kuvissa mun agaattikivinen rintakoru. Viimeks pidin sitä oopperan ensi-illassa ja väliajalla muutamakin tuntematon kyseli korusta. Hauskaa. Mustan kiven lisäks neulaa koristaa timantit ja senkin on suunnitellu ja valmistanu Salo. Isohkon korun vastapainoks vaatteet valkkaan maltilla ja ainakin omasta mielestä koru korvaa hienosti solmiot tai mirrit.

Koruja on yhtä paljon ku käyttäjiä ja yhen lemppari voi tietty olla toisen kauhistus. Mitä välii? Jokaiselle ja jokaisen makuun taatusti löytyy omansa. Kannustan myös käyttään niitä juhlien lisäks arkena. Miks sitä jemmais jotain kaunista 364 päivää lipaston uumenissa ja kerran vuoteen päästäs sen ulkoileen häissä tai muissa?

Et nyt vaan kaivaan kaikki kätköt esiin ja korut käyttöön. Jos oma lempikoru viel uupuu, ni alkuun ainaki pääset vaikka A. Tillanderin facebook-sivuilla. Siel on esillä heillä saatavilla olevia koruja ja talon tunnelmia muutenkin. Lisäks sivuilla muuten esitellään aina kuukauden kivi, joka kertoo kiinnostavasti tarkempaa tarinaa jostain, valikoidusta jalokivestä. Sivut löytyy täältä.

©MIESKIN 2020 ALL RIGHTS RESERVED