Kaupallinen yhteistyö Laava

Helsingin Unioninkadulla seisova, upee Navigator-talo oli aikoinaan mm. laivanvarustuksen pääkonttori ja sen aulassa on tarinan mukaan myyty lippuja Titanicille. Monen mutkan, useen tyhjänäolovuoden ja mittavan rempan jälkeen se toimii nyt uusia elämyksiä tarjoovana Laava -ravintolana ja baarina.

Mä kävin mun kumppanin kanssa testaamassa Laavassa illallisen. Dinnerin lisäks ravintola tarjoo myös liikelounasta arkisin ja joulun ajan iltaisin myös joulumenuuta.

Miljöö

Tilat on sisustettu fantasiamaisesti ja on melkeen vaikee sanoo, mitä tyyliä Laava edustaa. Tai oikeestaan paikassa on useempikin eri tyyli rinta rinnan, koska tiloja ja teemoja on saman katon alla monta.

Kadunkulmauksesta tullaan ensin huikeen näköseen baariin. Puupintoja, uljaita pylväitä ja korkeella olevan katon kauniita kipsireliefejä. Vois just kuvitella astuneensa ajassa kauas 1900-luvun alkuun ja mustaan liiviin pukeutunu baarimikko istuu hyvin tunnelmaan. Baaritiskin takana puolestaan aukee eksoottinen tikibaari äänitehosteineen ja se eroo täysin etuosan meiningistä. Tunnelma on jännä, hieman hämmentäväkin. Paljon kateltavaa kääntää pään mihin suuntaan tahansa.

Baarin listalta löytyy kattava setti cocktaileja ja hyvä olutvalikoima. Ihan halpaa hupia drinkkeily Laavassa ei oo, mut ite nautin yhen parhaimmista mai taista aikoihin. Drinkit maksaa parin ja viiden kybän välillä, mut niinhän se on, että hyvin koottu cocktail on ku taideteos.

Baaritiskin äärelläkin voi syödä, mut varsinaiset ruokailutilat löytyy Laavan tokasta kerroksesta ja ne eroo taas täysin alakerran tunnelmasta. Vaik oisit tullu vaan drinkille, kandee yläkerta käydä kiertämässä. Fosforimaalilla verhotuissa huoneissa on satumetsää, tippukivireplikaatiota ja jopa mökkiterassia. Äänimaailma on ku sadussa ja äkkiseltään vois kuvitella olevansa vaikka huvipuiston seikkailujunassa. Muutamaan otteeseen illan aikana esim. sali pimeni ja meidän pöydän viereisessä katoksessa lennähti mekaanisia tulikärpäsiä. Toisella puolella tippukivilähde pulppusi savua. Tällanen elämysravintola toimii taatusti myös isompien ryhmien kestitykseen.

Ruoka

Mut sitten tärkein, illallinen. Me otettiin siis alkuun drinkit ja tosiaan oma mai tai oli todella taidolla tehty. Myös seuralaisen margarita oli pro, tosin nauttijan makuun aika tymäkkä. Cocktailit tuotiin alabaarista meille ylös samalla, kun me istuuduttiin satumetsän katveeseen tutustumaan ateriavaihtoehtoihin. Laavan ruokalista vaihtuu usein, mut saatavana on aina kalaa, kasvisvaihtoehtoja ja lihaa, käynti-iltana jopa karhua, 65€.

Mä otin alkuun kupillisen ravunpyrstojä 9€, seuralainen arancinin 8€.

Mun alkupala oli simppeli. Sinänsä rakastan ravunlihan makua ja tykkään syödä sitä sellasenaankin, mut täs olisin ehkä toivonu tuoreen tillin lisäks jotain selkeetä lisuketta… vaikka jonkun majoneesidipin. Tikiteemasen kulhon pohjalle taiteltu servietti oli snadisti epäkäytännöllinen idea, kun se kosteiden pyrstöjen alla vetty. Noh, samapa se, kippo tuli kyllä syötyy tyhjäks viimestäkin pyrstöä myöden. Annos oli mulle just sopivan kokonen, kun pääruokaakin oli tiedossa. Arancini oli myös maukas: rapee pinta ja riisimassan sisällä oleva mozzarella pallero toimi yhessä hyvin ja annoksen tomaattikastike anto messevyyttä rapsakalle kuorelle.

Pääruoaks seuralainen valitsi kalaa, mä kanaa.

Kanaan päädyin hieman itelle yllätyksenä, ku aniharvoin raflassa tilaan mitään siipilihaa. Annos kuitenki kuulosti mielenkiintoselta: luuton ja jauhettu kananliha kätkettynä frittikuoreen valkosen tryffelipyreen kanssa, 21€. Se oli tuhti kokonaisuus, mut maut sopi hyvin yhteen. En ollu koskaan syöny kanaa tällasessa muodossa aiemmin ja vaan koristeena oleva luu oli helpotus…luut kun on se pääsyy, miks en kanaa rafloissa usein valitse. Tryffelimuusi/kastike teki annoksesta hienostuneen. Kuha hummeri-bearnaise kastikkeella vaikutti kans erikoiselta, 25€. Kala oli kypsennetty mainiosti ja rapukastike-glaseeraus teki siitä kauniin näkösen. Me molemmat ehkä pidetään kuhasta eniten kuitenkin ilman sen kummempia kuorrutuksia, mut nää on näitä yksillöllisiä makutottumuksia. Perunaröstin lisäks kalan kanssa tarjottiin höyrytettyä porkkanaa ja parsakaalia.

Molemmat annokset oli hyvänmakuset. Sen verran täyttävät kuitenki, et jälkkäriksi päädyttiin jakamaan lämmin suklaakakku kanelisen kermavaahdon kanssa. Klassikko olikin hauska just kanelin takia ja sopi oivasti pikkujouluajan makeeksi illallisen kruunaajaks.

Kaiken kaikkiaan Laava oli hauska kokemus. Safka ja miljöö yhessä vievät seikkailulle, mitä ei äkkiseltään tuu muualla -ainakaan Helsingissä- vastaan tai mieleen.

Pöytävarauksen voit tehdä TÄSTÄ ja ravintola löytyy osoitteesta Unioninkatu 12.

Illallinen oli kaupallinen blogiyhteistyö. Kuvat Juri Silvennoinen

©MIESKIN 2019 ALL RIGHTS RESERVED