*lippu saatu

John Neumeierin kaunis balettiteos Thomas Mannin klassikkonovellista Suomen kansallisbaletissa on tämän syksyn tanssitapaus!

Muistan, kun näin aikanaan Luchino Viscontin Kuolema Venetsiassa -elokuvan ensimmäisen kerran. Vähäeleisyydestään huolimatta tarina aiheutti paljon tunteita, mutta myös pohdintaa: millainen rakkaus on oikeutettua ja kuka saa rakastaa ja ketä.

Samat mietteet heräsivät taas, kun pääsin kokemaan koreografi John Neumeierin Kuolema Venetsiassa -baletin ensi-illan Suomen Kansallisoopperassa. Aikanaan suuren kohun saaneen Mannin novellin ja Viscontin elokuvan tematiikka tuntuu olevan ajankohtainen edelleen.

Kaunista, herkkää ja taidokasta.

Baletti oli koskettava, pidin oikeastaan kaikesta näkemastäni. Tarinan juoni kulkee novellin raameissa pienin, maltillisin muutoksin ja kuten elokuva, myös baletti onnistuu saamaan katsojan lumoihinsa heti alkumetreillä.

Jo iäkäs kirjailija Gustav von Aschenbach on balettiversiossa koreografi. Hän on luomassa teosta Preussin kuninkaalle, mutta pelkää harhaluuloisena epäonnistuvansa työssään. Niinpä hän matkustaa lomalle Venetsiaan, jossa toivoo myös saavansa inspiraatiota teoksen viimeistelylle. Lomamatka tarjoaa koreografille hämmentävän ja suuren ihastuksen tunteen, joka tosin lopulta vie myös hänen hengen.

Lidon rannalla hän hurmaantuu kauniista nuoresta pojasta, Tadziosta. Ihastus on varsin pidättyväistä, kuten olettaa saattaakin, eivätkä osapuolet vaihda sanaakaan keskenään. Koleraepidemia tekee lomailun tunnekuohun keskellä entistäkin tukalammaksi, mutta koska Aschenbach on niin pojan näkemisen pauloissa, päättää hän kuitenkin jäädä. Se koituu tarinan lopussa myös miehen kuolemaksi.

Jokainen tanssija teki vaikutuksen. Pääparin, Michal Krčmářin (Gustav von Aschenbach) ja Atte Kilpisen (Tadzio) suloisen arat kohtaamiset kulkivat hienovaraisesti läpi esityksen. Molemmat päähenkilöt tekivät roolinsa todella onnistuneesti ja heidän tunnelatauksensa tuntuivat myös katsojassa -viimeistä Tadzion Aschenbachiin luomaa katsetta myöden.
Myös mm. David Rathbunin (Jaschu), Clark Eselgrothin ja Martin Nudon (parturit, vaeltajat) suoritukset jäivät erityisesti omaan mieleen.

Kokonaisuutta ja tarinaa tuki hienosti pianistin (ensi-illassa Heini Kärkkäinen) livenä soittama musiikki, tosin äänimaailma myös yllätti tuoden Bachin ja Wagnerin lisäksi Kiss-henkiset hahmot ja taustanauhalta raikaavan rokkihevinkin lavalle. Melko mutkaton ja askeettinen, Peter Schmidtin suunnittelema lavastus antoi katsojan matkata mielikuvissaan Venetsian Lidon rannoille ja koreografin itsensä luoma, eri värimaailmaefekteistä koostuva valosuunnittelu erotti tunnetilat ja tapahtumat toisistaan.

Ensi-illassa esiintyjät sekä paikalla illasta nauttinut Neumeier saivat ansaitusti pitkään kestävät ja raikuvat ablodit seisovalta yleisöltä. Kaiken kaikkiaan upea, tunteellinen elämys ja ilta. Kiitollinen, että sain kokea tämän ja hienoa, että näin tasokkaasta tanssitaiteesta saa nauttia Suomessa!

Kuolema Venetsiassa -baletti Suomen kansallisoopperassa 23.11.2024 saakka. Lipputilanteen näet täältä.

Kuvat esityksestä: Roosa Oksaharju/Suomen kansallisooppera

MIESKIN© 2024 ALL RIGHTS RESERVED