Tornio ja Haaparanta: Kuin kaksi marjaa, mut ei sittenkään.

Kaupallinen yhteistyö HaparandaTornio

Rajakaupungeissa on oma, jännä tunnelmansa. Kahden maan ja kulttuurin sekotus tekee tästäkin kaupunkiparista, Torniosta ja Haaparannasta, mielenkiintosen yhtälön. Paljon yhdistäviä asioita yhteisen rajan lisäksi on, mut paljon myös eroavuuksia ja hyvä niin.

Sain kutsun tutustumaan Tornion ja Haaparannan elämänmenoon matkakohteena. Rehellisesti, niihin ei ehkä ihan ekana ois tullu mieleen suunnata lomareissua Suomeen tai Ruotsiinkaan suunnitellessa. Siks olikin iso onni, et pääsin mukaan ja yhellä kerralla katsastamaan molemmat. Kaksoiskaupunkihan nimittäin osottautu varsin hauskaksi ja monitahoseksi paikaksi ja kun jommassa kummassa käy, kandee myös rajan toisella puolella olevassa kaupungissa ehdottomasti piipahtaa.

Tornionlaakson yhteisestä identiteetistä kertoo edelleen vahvasti sykkivä meänmaa-henki, eikä valtakunnanrajalla oo juurikaan ollu merkitystä kaupunkien arkisessa kanssakäymisessä. Perheet on eläny, asunu ja työskennelly aina joen molemmin puolin.

Tornionjoen suulla ja Perämeren rannalla seisova Tornio on pinta-alaltaan melko pieni, mut sisultaan ja sydämeltään suuri kaupunki.

Ruotsin rajalla ku ollaan, vois kuvitella et torniolainen porukka ja elämäntyyli on alentuvaa ja aina naapurikaupunkia ja maata kadehtivaa. Hah, vielä mitä: vierailulla kerkesin tavata sellasia tulevaisuuteen kattovia persoonia, joiden ajatukset ja rohkeet tekemiset vetäis monet isojen yritysten pomot hiljaseksi. Täällä töitä tehään ahkerasti ja omaan tekemiseen ollaan ylpeitä.


Pakko kuitenki myöntää, et rajan toisella puolella mun omasta mielestä hommat tehään jotenkin vaan tyylikkäämmin. Ärsyttävää. Mussa itessä taitaa olla snadi mutunen sitä tyhmää naapurikateutta. Se sama fiilis iskee meitsiin aina myös Tukholmassa käydessä. Mut jos Haaparanta oli ehkä paikkana vähän somempi tai toiminnot hienostuneempia on Tornion puolella samaiset asiat aidompia ja helpomminlähestyttäviä.

Nähtävää siis tosiaan riitti ja päällimmäisenä kyläilystä jäi mieleen hyvä sekotus kahden kaupungin sujuvasta yhteiselosta. Ja sitä parempi käyntikohde HaparandaTornio kimpassa onkin: tuplasti kaikkea (jopa aikaa) ja asioita kuin peilikuvina, mut kuitenki kahdella eri tavalla toteutettuna. Myös hienot jokimaisemat molemmilla puolilla rajaa sai stadipojan taas hämmästelemään luonnon upeutta, joka on yks lisäsyy tulla mestoille käymään.

Tornionjoki on molemmille rajakaupungeille tärkeä elementti.

Tornioon matkataan autolla, junalla, bussilla tai vaikka vesiteitse. Sukkelimmin pääsenee etelästä kuitenkin lentämällä Helsingistä Kemi-Tornion kentälle, josta Tornion keskustaan on matkaa alta 20 kilsaa. Meidät Tornioon lennätti virolainen Nyx Air. Rajanylitykset meni jouhevasti, kun rokotustodistus oli matkassa. Tosin Ruotsiin mentäessä ei tarkastuksia ollu.

Käyntikohteita, kokemuksia ja kasvoja

Tosiaan olin vierailulla kaks päivää ja jestas miten paljon näin ja koin. Tässä kattaus tärppejä, jotka kandee laittaa muistiin!

Kojamo

Tornio juhlii parhaillaan 400vuotista taivaltaan ja niinku kaikkialla, myös täällä isot bileet peruttiin. Jotain pysyvää kuitenkin ikävuosista kaupunkilaiset sai, nimittäin hienon uroslohta esittävän veistoksen Nordbergin möljä-venesatamaan. Taiteilijapari Pekka ja Teija Isorättyän teos on valmistettu teräksestä, jolla on ollu ja on lohen lisäksi olennainen ja tärkeä merkitys kaupungille.

Kojamo on aikamoinen ilmestys ja aurinkoisena päivänä se säihky rannassa ku timantti.

Mustaparta Hotels

Tornion keskustassa kävellessä ei oikeen voi ohittaa yrittäjä Reijo Angerian panosta ja työtä kaupungin elinkeinoelämälle. Hallituskadulla olevat kaks hotellia ja useempikin ravintola ja baari on Angerian perustamat ja/tai omistamat. Lepposa persoona ja mainio tarinankertoja on tehny hartiavoimin duunia yritysryppäänsä eteen ja kokenu sen myötä tietty monet nousut ja laskut. Montuistakin on kuitenki aina kammettu uljaana takas ylös ja hyvä niin, sillä ilman Angeriaa olis Tornio luultavimmin huomattavasti tylsempi ja ankeempi paikka.

Me yövytiin Angerian toisessa, Grand-hotellissa, joka mahtipontisuudessaan on ku vegasilainen unelma. Museoviraston suojelema talo on entinen kasarmirakennus ja toiminu aikanaan myös kouluna. Remontti hotelliksi on ollu valtava. Saunallisessa huoneessa ois viihtyny pidempäänkin. Mainittakoon myös, et boutique Hotelli Mustaparran huoneet on sisustanu laulaja Marita Taavitsainen! Grandissa on huoneiden lisäks loistokas juhlatila ja hotelleissa on yhteensä toista sataa kristallikruunua. Aikamoista.

Isäntä hurmaavan silmäteränsä kanssa esitteli Boutique Mustaparta -hotellin tunnelmaa.
Grand. Nimensä mukaisesti suurta ja juhlavaa.
Mustaparta hotellit on melkein kulmikkain pääkadun varrella.

Toranda

Toranda on toisen intohimosen visionäärin ja businessnenän, Erkki Hanhirovan perustama matkailu- ja tapahtumakeskus. Upeella paikalla Tornionjoen varrella oleva kokonaisuus taipuu moneen: se kestitsee isommankin seminaari/juhlaporukan, järjestää huippuartistien konsertteja sekä tarjoo majotusta ja saunatilat vaativammallekin vieraalle ravintolapalveluiden lisäksi. Torandalla on lisäks oma, 40 paikkanen vierasvenesatama ja meidän vierailuhetkellä oli myös kokeilussa kätevä venekuljetus paikanpäälle keskustasta, Kojamo-veistoksen vierestä.

Torandassa majottuu ja nauttii paikan palveluista joen äärellä.

Hotel & Restaurant Olof

Kolmas majotusvierailu Tornion puolella tehtiin keskustassa olevaan Olof-hotelliin. Aiemmin pankkina toiminu rakennus on muutettu isohkoiksi hotellihuoneiksi ja huoneistoiksi, joista on näkymät Tornionjoelle. Huoneet ja huoneistot on sisustettu kotosan tyylikkäiksi ja jotenkin niissä on just kodikkuuden takia pientä extraa vaikka ketjuhotellien tunnelmaan verrattuna. Täälläkin muuten katossa hohtaa paljon kristallia, se on selvästi alueen suosikkilamppu. Yöpyminen Torniossa ei hinnaltaan päätä huimaa, saunallinen suite apartment Olofissa on tällä hetkellä vaan 155€/yö!!

Olof hotellin huoneiden tunnelmaa.

Olof hotellin yhteydessä olevan raflan kesämenun oli suunnitellu ja mentoroinu tv:stäkin tuttu Sirly Ylläsjärvi ja listalta löyty klassikko-annoksia hampparista skageniin, pihvistä ja porosta päivän kalaan. Sujuvaa ja monen makuun sopivaa sapuskaa kauniisti esillepantuna.

Olofin Olavi Kinnunen on syystäkin ylpeä hotellistaan, vierellä kokki ja ravintoloitsija Sirly Ylläsjärvi.

Paperivalo café & shop 

Paperitaiteilija Sirpa Kivilompolon elämäntyö löytyy n 25km päässä Tornion keskustasta olevasta Karungin kylästä. Sulonen ja taidolla vanhaan taloon kauniiksi rempattu myymälä ja kahvila on visiitin väärtit. Shopissa on myynnissä Kivilompolon paperista tekemiä upeita valotuotteita sekä lisäksi mm. koruja ja meän-murteella kirjotettuja sisustus- ja lahjatavaroita.

Sirpa Kivilompolo esitteli taidettaan ja shoppiaan.

Tornion Panimo

Oluen ystävät, suunnatkaa tänne! Pitkä, yli 140 vuotta kestäny oluenvalmistustaito on torniolaisen käsityöpanimon valttikortti kokoajan tiukentuvilla artesaaniolutmarkkinoilla. Ja kun yrityksen upeeta tarinaa ei oo tarttenu keksii hatusta, saa se maistuvien ja palkittujen tuotteittensa lisäks syystäkin olla ylpee myös juuristaan.

Perinteisten lagereiden lisäks valikoimista löytyy stoutit, ipat ja alet, mut myös mm. lonkeroita, liköörejä ja palkittu Lójhtu-gini. Takataskussa on lisäks alkuperäsellä 1960-luvun menestysresellä pantu aito Lapin kultamitaliolut, Original Lapland Lager. Panimon innokas toimari, Kaj Kostiander on ku luotu vetämään yritystä eteenpäin ja tulevaisuudennäkymät onkin valosat vaikkakin työntäyteiset.

Kaj Kostiander ja panimoalan suomalainen grand old man, Leo Andelin.

Panimo järkkää muuten myös ryhmille tilauksesta panimokierroksia ja olutmaistajaisia!

Kauppakeskus Rajalla på Gränsen

Nimensä mukasesti Suomen ja Ruotsin rajaa piirtävä ostospaikka yhdistää kaupungit. Vaikkei shoppailu hotsittaskaan, kandee ainakin kauppakeskuksen pihamaalla käydä koklaamassa, miltä tuntuu pitää toinen jalka on Suomen, toinen Ruotsin puolella.

Kukkolankoski on must see, kun alueella liikkuu.

Niinku jo satoja vuosia, on rajakosken molemmin puolin lippokalastus edelleen se the juttu. Kosken reunustoille rakennettujen, heiveröisen näkösten siltaviritelmien, krenkkujen, päädyissä kiinni olevissa soutuveneissä muutama kalastajahahmo kahmii verkkaasti pitkällä kepillä vettä. Homma näyttää jotenkin sulavan kömpelöltä ja melko vaivalloiselta, jota se taitaa ollakin.

Käytännössä lippoaminen on kalastusmuoto, jolla jokea nousevia kaloja koitetaan saada lippolla napattua kiikkiin. Ja mikään marketista ostettu virveli ei oo kyseessä, vaan tarkoin vaalituin perintein valmistettu kalastusväline, jossa pitkän kepin päässä on ympyränmallinen verkkokehikko. Joen virtaus, veden korkeus, kalojen reitit ja ajankohta muutenkin vaikuttaa kalaonneen ja siihen, mitä kalaa koskesta ehkä saadaan. Ja kun saadaan, ei saalis kuulu välttis kokonaan itelle. Nimittäin silläkin on pitkät perinteet eikä kalastusta näissä vesissä saa harrastaa kuin kymmenkunta sukua.

Lippoaminen on arvokasta kansanperinnettä, jota meidän hilpee matkaryhmä päätti olla tärvelemättä.

Kosken Suomen puolella on kesäkahvila, vierasmajoja ja kaikenlaista safaritoimintaa sekä mahollisuus hypätä jokilautan kyytiin jos ei (meidän matkaryhmän) tavoin kumiveneellä uskalla koskea ja taitojaan mittailla.

Nordic Safaris – Pohjolan Safareiden ilonen veijari ja todellinen alueen asiantuntija, Risto Kantola, nimittäin kuljetti meidät lautallaan joen yli ja matkan vaativin rasti tais olla lautasta rantaan hyppääminen. Lepposa ja rauhallinen retki anto aikaa nauttia upeista maisemista ja samalla saatiin kokeilla virvelillä kalaonnea. Lauttaretkien lisäks Risto järkkää alueella vaikka mitä aktiviteetteja moottorikelkkailusta koskenlaskuun.

Nordic Safaris tehopakkaus Risto Kantola piti lauttavieraat hilpeellä tuulella, vaikkei kalaonni tärpännykkään.

Ruotsin puolella puolestaan hotelli, laaja lomamökki- ja campingalue, ravintola, elämysaktiviteetteja ja jopa, hm, Ruotsalainen Sauna Akatemia.

Lauttaretken jälkeen me päästiin Haaparannan puolella lripomaan kodassa leipälättysiä ja nauttimaan, aijaijai, tuoretta ja vastalipottua, nuotionloimussa valmistettua siikaa. Sitä Kukkolankoskella erityisesti nouseekin, lohen ja mateen lisäks. Myös kokki Gordon Ramsay kävi ohjelmassaan juurikin täällä samasella paikalla kalastusreissussa ja nautti meidän lailla samaa, paikallista herkkua tikun päästä.

Kukkolaforsen-toimintaa vetävä pariskunta, Johannah ja Martin Spolander, tarjosi kuumassa kodassa siikaa tikunnokassa valmistettuna. Jestas, miten hyvää.

Joki virtaa rajana Suomen ja Ruotsin välissä.

Cape East 

Haaparannan puolella toimiva Cape East on tyylikäs ja nykyaikanen kylpylähotelli, jossa pääsee kokeileen spa-nautintojen lisäksi ruotsalaista saunomista. Hotellin ravintola on suosittu myös juhlapaikkana eikä ihme, joki tarjoo maisemallaan uniikin taustan ja tunnelman vaikka häille. Myös safka maistu hyvin. Hotellin majotusrakennus itessään ei ehkä ollu kaikkein upeimman näkönen tai se omaan silmään näytti päällekkäin kootuilta parakeilta (mitä ne tais ollakki). Mut kylpylä, rafla ja maisemat onkin ne, miks tänne kandee tulla.

Cape East on Ruotsin itäisin kylpylä.

Haaparannan saaristomaisemissa kuvattiin myös suositun Selviytyjät tv-sarjan Pohjola-kausi ja me päästiin piipahtamaan heimokokouslavasteissa, jotka on edelleen pystyssä ja esillä ihan Cape Eastin lähettyvillä.

Pohjolan selviytyjä lavasteissa.

Haparanda Stadshotell

Rajan toisella puolella oleva Stadshotell-kaupunginhotelli on kuninkaallisen kotoisa. Mukavat ja melko kompaktit huoneet on sisustettu lämmöllä ja sellaseen vois hyvin käpertyä muutamaksikin yöksi. Hotellin yleiset tilat, lounge, baari ja aamiaishuone on tosi hienostuneet, Kafé Gulasch Baronen-ravintola ja erityisesti hotellin juhlasali todella prameet. Juhlasalia vois verrata meillä hotelli Kämpin peilisaliin.

Kellarissa oleva ravintola Game Cellar -niinku kellariravintolat yleensäkin- on mystisen pimee ja tunnelmallinen. Siellä nautitun illallisen alkupala oli parasta sokerisuolattua lohta, mitä oon syöny todella pitkään aikaan!

Haaparannan kaupunginhotellin kauneutta kävi kateeks.

Joulun ja uuden vuoden aika on hotellille tärkein sesonki, joten silloin hinnatkin aavistuksen kovemmat. Hotellin lämmin henki kiteytyy sen omistajaan, hurmaavaan Susanne Walliniin, jonka unelma hotellin vetäminen on ollu jo pikkutytöstä saakka.

Lämminsydäminen hotellinjohtaja, Susanne Wallin, oli toteutuneen unelmansa pääovella meitä vastassa.

Hyvä kattaus käyntikohteita, eikö!

Musta on mahtavaa, et pikkukaupungeissa on virtaa ja innostavaa osaamista, jota ei pidetä vakan alla. Ilokseni juuri myös kuulin, et Kaksi maata, yksi matkakohde -hanke kutsui virtuaalisesti Meri-Lapin SETA:n järjestämään Border Prideen puhujaksi How to speak gay-yrityksen Hannu Medinan. HIENOA! Sekin osottaa, et täällä ollaan ajan hermolla jos ei jopa reippaasti sen eellä.

KIITOS vieraanvarasuudesta ja elämyksestä, Tornio Haparanda! Mitäköhän kaikkiea oltas keretty kokea, jos oltas oltu reissun päällä toinenkin yö. Noh, seuraava visiitti sen kertoo ja solekko ittestä kiini!

MIESKIN© 2021 ALL RIGHTS RESERVED

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s